Hevosen ajo-opetuksen voi aloittaa samana vuonna kun se kääntyy yksivuotiaaksi. Lämminveriset ravurit saavat startata raveissa ensimmäisen kerran 2-vuotiaana ja kylmäveriset 3-vuotiaana. Ratsujen ajo-opettaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, mutta ajaminen olisi niillekin hyvää monipuolistavaa liikuntaa. Ponien ajaminen on jokseenkin yleistä, koska varsinkin pikkuponeille on hankala löytää tarpeeksi pientä ratsastajaa, joka pystyisi ylläpitämään ponin kuntoa. Lisäksi alle 130 cm korkeilla poneilla voi kilpailla poniraveissa, vaikka voittosummat eivät ole lähellekään samaa luokkaa kuin hevosraveissa.
Hevoset voivat vetää yleisten hiitti- ja koppakärryjen lisäksi myös erikoisempia asioita kuten 2- tai 4-pyöräisiä valjakkovaunuja tai rekeä tai muita työvaljailla vedettäviä raskaita kuormia. Valjakkoa voi ajaa kaiken kokoisilla ja rotuisilla hevosilla. Kansainvälisellä tasolla lajin huiput ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi puoliverisiä, koska niiltä vaaditaan sekä nopeutta, ketteryyttä että hyviä liikkeitä. Työhevosilta vaaditaan kestävyyttä vetää painavia kuormia, ja kyseisen lajin edustajat ovatkin useimmiten raskaita kylmäverisiä, mutta myös suomenhevosilla on Suomessa työhevoslinja.
Hevoset voivat vetää yleisten hiitti- ja koppakärryjen lisäksi myös erikoisempia asioita kuten 2- tai 4-pyöräisiä valjakkovaunuja tai rekeä tai muita työvaljailla vedettäviä raskaita kuormia. Valjakkoa voi ajaa kaiken kokoisilla ja rotuisilla hevosilla. Kansainvälisellä tasolla lajin huiput ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi puoliverisiä, koska niiltä vaaditaan sekä nopeutta, ketteryyttä että hyviä liikkeitä. Työhevosilta vaaditaan kestävyyttä vetää painavia kuormia, ja kyseisen lajin edustajat ovatkin useimmiten raskaita kylmäverisiä, mutta myös suomenhevosilla on Suomessa työhevoslinja.
Ensin hevonen totutetaan varusteisiin ja kärryihin ja vasta myöhemmin keskitytään kunnon kasvattamiseen ja harjoittelun monipuolistamiseen eri ympäristöissä. On hyvä, jos hevoselle on jo aiemmin juoksuttaessa opetettu suulliset käskyt eteenpäin ja pysähdys. Maiskutus tai naksautus suulla on hevoselle luonnollinen merkki lähteä eteenpäin; lyhyt ja terävä äännähdys, joka muistuttaa oksan katkeamista. Sitä ei yleensä tarvitse erikseen opettaa. Pysähdykselle on useampia merkkiääniä kuten "prrr" tai "hoou".
Onnettomuuksien minimoimiseksi opetteluvaiheessa voidaan käyttää erilaisia apuvälineitä. Yleisimpiä ovat obersekki, joka estää hevosta vetämästä päätään alas, sekä potkuremmi, joka estää potkimisen ja pukittelun. Korviin voidaan myös laittaa pumpulia tai korvapallot, jotta varsa keskittyisi paremmin olennaiseen. Ympäristön on oltava rauhallinen, jotta hevonen ei aiheuta vaaratilannetta esimerkiksi pelästyessään jotain samalla kun valjastus on kesken. Myös sääolosuhteet tulee huomioida, esimerkiksi kovalla tuulella kun hevoset ovat muutenkin vauhkoja, kannattaa miettiä kaksi kertaa, mitä kannattaa tehdä ja missä. Auttavia ihmisiä tulee olla tarpeeksi. Ajo-opetuksen alkuvaiheessa kolme on yleensä riittävä määrä, yksi kummallekin puolelle taluttamaan hevosta liinassa ja yksi taakse ohjaksiin, niin kauas takapäästä, ettei mahdollinen potku voi osua. Kun homma alkaa sujua, voi ajoharjoittelua alkaa tehdä myös yksin.
Oppimisen kannalta on tärkeää tehdä monta lyhyttä onnistunutta toistoa ja sen jälkeen antaa levätä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi viikon ajan joka päivä lyhyttä ajokertaa ja sen jälkeen muutamia lepopäiviä. Oikeastaan hevonen ei tarvitse varsinaisia lepopäiviä, vaan monipuolista harjoittelua. Mielenvirkistystä ajo-opetusputken jälkeen voi olla esimerkiksi rento kävelylenkki maastossa. Jos ajo-opetus on tehty keväällä, hevosen voi antaa olla koko kesän laitumella sulattelemassa opittua asiaa. Varsaa ei saa väsyttää liikaa, jotta työskentelemisestä ei tule sille vastenmielistä. Hevoselle pitää antaa aikaa tutkia ja miettiä uusia asioita, mutta liika hössötys on pahasta. Jotkut ihmiset saavat omalla elekielellään hevosen jännittymään tai pelkäämään. On turhaa jäädä yhteen koulutusvaiheeseen pidemmäksi aikaa kuin on tarpeellista. Ohjasajoa on turha harjoitella 10 kertaa ja hioa käännöksiä täydellisiksi, koska oikea tavoite on laittaa kärryt perään. Koulutuksesta vastaavan henkilön tulisi kyetä arvioimaan tilannetta ja tehdä päätökset, koska hevonen on valmis seuraavaan edistysaskeleeseen. Suuria edistysaskeleita ovat mm. kun hevonen on valmis liikkumaan yksin ilman hevoskaveria tai taluttajaa, ja kun sen ärsykkeiden sietokyky nousee, jolloin ajoa voidaan harjoitella muuallakin kuin kotipihalla. Jos edistyminen tehdään ihmisen tai määrätyn aikataulun ehdoilla, huomioimatta hevosta, vahinkoriski kasvaa ja voidaan mennä monta askelta takapakkia koulutuksessa.
Onnettomuuksien minimoimiseksi opetteluvaiheessa voidaan käyttää erilaisia apuvälineitä. Yleisimpiä ovat obersekki, joka estää hevosta vetämästä päätään alas, sekä potkuremmi, joka estää potkimisen ja pukittelun. Korviin voidaan myös laittaa pumpulia tai korvapallot, jotta varsa keskittyisi paremmin olennaiseen. Ympäristön on oltava rauhallinen, jotta hevonen ei aiheuta vaaratilannetta esimerkiksi pelästyessään jotain samalla kun valjastus on kesken. Myös sääolosuhteet tulee huomioida, esimerkiksi kovalla tuulella kun hevoset ovat muutenkin vauhkoja, kannattaa miettiä kaksi kertaa, mitä kannattaa tehdä ja missä. Auttavia ihmisiä tulee olla tarpeeksi. Ajo-opetuksen alkuvaiheessa kolme on yleensä riittävä määrä, yksi kummallekin puolelle taluttamaan hevosta liinassa ja yksi taakse ohjaksiin, niin kauas takapäästä, ettei mahdollinen potku voi osua. Kun homma alkaa sujua, voi ajoharjoittelua alkaa tehdä myös yksin.
Oppimisen kannalta on tärkeää tehdä monta lyhyttä onnistunutta toistoa ja sen jälkeen antaa levätä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi viikon ajan joka päivä lyhyttä ajokertaa ja sen jälkeen muutamia lepopäiviä. Oikeastaan hevonen ei tarvitse varsinaisia lepopäiviä, vaan monipuolista harjoittelua. Mielenvirkistystä ajo-opetusputken jälkeen voi olla esimerkiksi rento kävelylenkki maastossa. Jos ajo-opetus on tehty keväällä, hevosen voi antaa olla koko kesän laitumella sulattelemassa opittua asiaa. Varsaa ei saa väsyttää liikaa, jotta työskentelemisestä ei tule sille vastenmielistä. Hevoselle pitää antaa aikaa tutkia ja miettiä uusia asioita, mutta liika hössötys on pahasta. Jotkut ihmiset saavat omalla elekielellään hevosen jännittymään tai pelkäämään. On turhaa jäädä yhteen koulutusvaiheeseen pidemmäksi aikaa kuin on tarpeellista. Ohjasajoa on turha harjoitella 10 kertaa ja hioa käännöksiä täydellisiksi, koska oikea tavoite on laittaa kärryt perään. Koulutuksesta vastaavan henkilön tulisi kyetä arvioimaan tilannetta ja tehdä päätökset, koska hevonen on valmis seuraavaan edistysaskeleeseen. Suuria edistysaskeleita ovat mm. kun hevonen on valmis liikkumaan yksin ilman hevoskaveria tai taluttajaa, ja kun sen ärsykkeiden sietokyky nousee, jolloin ajoa voidaan harjoitella muuallakin kuin kotipihalla. Jos edistyminen tehdään ihmisen tai määrätyn aikataulun ehdoilla, huomioimatta hevosta, vahinkoriski kasvaa ja voidaan mennä monta askelta takapakkia koulutuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti