Olen nyt muutaman kerran totuttanut Dannya satulaan. Olen juoksuttanut pyörötarhassa vapaana, heilutellut jalustimia ja pomppinut selkään. Roikkumaan tai istumaan en ole selkään mennyt sen jälkeen kun sieltä lensin alas. Eilen totuttelu meni jo ihan hyvin, poni ei suuresti reagoinut kosketteluun eikä siihen että pompin jalustimessa ihan kuin nousisin siitä selkään. Mietin jo, että kohta uskaltautuisin taas selkään roikkumaan jos joku muu taluttaisi ponia. Kuitenkin kerran Danny säikähti(ilmeisesti ihmistä), loikkasi eteenpäin ja hyppäsi pystyyn. Mitään ei sattunut kummallekaan, mutta luottamus taas vähän rapisi, eli en nyt heti tänään ole sittenkään nousemassa selkään.
Aika alkaa loppua minun osalta tämän poniprojektin suhteen, koska ensi viikolla lähden Salon seudulta pois. Tärkeintä on, että Danny tuli ajo-opetettua. Se vetää kärryjä reippaasti ja mielellään ja saa minun puolestani lähteä kesälaitumelle mietiskelemään opittuja asioita. Totta kai toivon, että joku jatkaisi myös sen selkään nousuharjoittelua, kun se on nyt aloitettu ja Danny kehittyy nopeasti. Danny tulee aina vastaan tarhan portille, mikä jo eleenä kertoo siitä, että se mielellään lähtee puuhastelemaan. Kokonsa puolesta Dannysta "tulee isona" lasten poni, eli siksi olen paljon myös puuhastellut sen kanssa; käynyt kävelyllä maastossa, autotiellä, lammella ja kiipeillyt hiekkakuopilla.
