Kärryjen kanssa sujuu jo hyvin. Toistaiseksi olemme menneet vain pellolla, mutta mikäli joku päivä saadaan joku heppakaveri seuraksi olisi tarkoitus lähteä rauhallisille metsäteille ajamaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun pelto kynnetään tarvitsee siirtyä muualle harjoittelemaan.
Päätin sitten siirtyä kohti uusia haasteita ja tutustuttaa ponin satulaan. Satulan sain ihan nätisti selkään ja Danny hyväksyi sen heti. Aika paljon se sitä nuuhki, koska siinä on toisen ponin hajuja, mutta muuten se ei reagoinut minkäänlaisilla loikilla tai pukeilla. Kävelytin/juoksutin Dannya pyörössä satula selässä ja sen jälkeen siirryin kentälle.
Ensimmäisen kerran pääsin selkään ihan nätisti. Syötin jopa leipää sille samalla kun istuin sen selässä. (Mari piti riimunnarusta kiinni.) Mutta sitten kun piti ottaa askel eteenpäin, ilman mitään varoitusmerkkiä, Danny lähti loikkimaan laukkahyppyjä eteenpäin kunnes minä lensin maahan. Tämän jälkeen en enää päässyt selkään, vaan aina kun yritin Danny lähti laukkahyppyjä eteenpäin ja minä sain monta mustelmaa.. Selkään nousu siedätys piti aloittaa alusta. Menin penkille seisomaan, jolloin olin ponia korkeammalla, ja palkitsin leipäpalalla kun Danny uskalsi tulla viereen. Välillä hypin sen vieressä tasajalkaaa, ja palkitsin siitä, ettei se pyrkinyt kauemmas. Sen jälkeen heiluttelimme jalustimia. Ensin Mari, ja sen jälkeen Mari laittoi jalan jalustimeen ja "pomppi" siinä niin että siihen tuli hieman painoa ja poni sai palkinnon kun ei lähtenyt karkuun. Sen jälkeen minä tein saman. Danny selkeästi yhdisti minut selkään nousuun, eikä antanut minun laittaaa jalkaa jalustimeen yhtä nopeasti. Lopetimme siihen, että sain ponkaista itseni jalustimeen, jonka jälkeen tulin heti alas.
Totuttelua satulaan pyörötarhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti