Johdanto

Olen harrastanut hevostelua yli kymmenen vuotta, ja siksi hevosiin liittyvä opinnäytetyö oli minulle luonnollinen valinta. Aloitin 9-vuotiaana ratsastamisen ratsastuskoulussa, mutta olosuhteiden pakosta varsinainen valmentautuminen ja tavoitteellinen ratsastus on ollut melko vähäistä. Sen sijaan olen jo vuosia ollut kiinnostunut luonnollisesta hevosmiestaidosta, ja perehtynyt aiheeseen muun muassa Kari Vepsän ja Monty Robertsin esityksillä miten kouluttaa ongelmahevonen tai muuten vain siedättää hevonen uusiin asioihin. Luonnollisen hevosmiestaidon keskiönä on, että kun ymmärrämme hevosta ja sen elekieltä, pystymme kommunikoimaan sen kanssa. Hevonen ei ymmärrä suomea, englantia tai mitään muutakaan puhuttua kieltä, vaan se kommunikoi suurimmaksi osaksi kehollaan, minkä takia se myös ymmärtää ihmistä parhaiten ihmisen kehonkielestä. On täysin luonnollista että hevonen, joka on lauma- ja saaliseläin, ei  aluksi täysin sopeudu olemaan yksin joissain tilanteissa tai esimerkiksi vierastaa ihmistä eli saalistajaa selässään. Kun muistaa nämä perusasiat ja rakentaa hevosen kanssa luottamussuhteen, on uusien asioiden opettaminen helpompaa.

Olen ollut mukana ratsukouluttamassa Dannyn emää, Maj Lu Artia eli Maikkia vuosina 2011-2013. En ollut ensimmäinen ihminen, joka Maikin selkään kiipesi, mutta muuten olen ollut hyvin paljon sen koulutuksessa mukana, esimerkiksi opettamassa laukkaa ja liikennevarmuutta.

Maj Lu Art ja Drömlik Danny vuonna 2012.

(Normaalisti en ratsasta ilman kypärää, kypärä on tärkein turvavaruste!)

Oli hyvää tuuria, että Maikin varsa Drömlik Danny(nyt 3-vuotias) palautui kasvattajalle Mari Weckmanille ajo-opetukseen juuri tänä keväänä. Vaikken ole aiemmin ajo-opettanut varsaa alusta loppuun, olen ollut jonkin verran mukana auttamassa ja aika paljon yleisesti ymmärrän miten hevonen oppii ja olihan minulla vielä Mari apuna jos jotain olisi mennyt vikaan.

Koulutukselle asetin kolme päätavoitetta: 

1.  Luottamuksen luominen, koska ilman sitä mikään ei onnistu.
2. Totuttaminen yksinoloon ja maastoon. Vaikka Dannyn veli Dante on samaan aikaan ajo-opetuksessa, haluan pitää ne erillään. Ponin tulee nuoresta asti oppia lähtemään pihasta yksin ja seuraamaan ihmistä, ei hevoskaveria. On turvallisempaa totuttaa poni ensin erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin maasta käsin kuin kärryt perässä.
3. Ajo-opetus. Vaikka ajo-opetus on koko kevään tavoite, se on tärkeysjärjestyksessä vasta kolmantena.
4. Neljäntenä bonuksena, mikäli Danny kehittyy nopeasti, on totuttaa se satulaan ja ratsastajaan.

Normaali treenikerta koostuu kolmesta eri osasta. Ensin vien ponin pyörötarhaan ja päästän vapaaksi, itse menen ulkopuolelle ja annan ponin tehdä mitä se haluaa. Yleensä se ensin hirnuu jos kavereita ei ole näkyvissä ja sen jälkeen tutkii tarhasta mahdollisesti löytyvät lantakasat ja muut kummat hajut. Danny tykkää myös piehtaroida pyörötarhan hiekassa ja ottaa muutaman laukkahypyn ja purkaa niin sanottua "pöllöenergiaa".

Kun poni alkaa pysähdellä itsestään aidan viereen menen sisään ja teen niin sanotun join-upin. Ajan ponin raviin ympäri tarhaa, ja muutaman kierroksen jälkeen etsin siitä merkkejä, joilla se viestittää olevansa valmis yhteistyöhön. Merkkejä ovat: sisäkorvan kääntäminen minuun päin, huulten lipominen, pään lasku ja halu hidastaa vauhtia. Kun haluan ponin pysähtyvän, kumarrun hieman, käännän kylkeni sitä kohti ja katson poispäin tai maahan. Poni joko pysähtyy odottamaan että kävelen sitä lähemmäs ja houkuttelen sen perääni, tai kävelee suoraa luokse ja lähtee seuraamaan. Tämän jälkeen kävelen kierroksen tai kaksi ja teen muutaman pysähdyksen varmistaakseni että poni on oikeasti kiinnostunut tekemään töitä kanssani. Mikäli poni lähteekin touhuamaan omiaan, ajan sen uudestaan ympyrälle ja aloitan alusta.

Join-upin jälkeen aloitan varsinaisen päivän ohjelman, joka on yleensä uuden asian opettelua tai johonkin asiaan siedättämistä ja totuttelua. Pyrin aina aloittamaan mahdollisimman yksinkertaisesta ja lopettamaan onnistumiseen. Dannyn kanssa puuhastelun pitää olla monipuolista, tai se kyllästyy ja alkaa esimerkiksi leikkiä talutusnarun kanssa tai viskomaan päätään. 

Viimeiseksi vien Dannyn käytävälle ja harjaan, rapsuttelen ja nostan jalat. Siinä tapauksessa, että ponille laitetaan jotain varusteita selkään, harjaus tietysti tapahtuu ensin. Joka kerta en käytä ponia pyörötarhassa, mutta toisaalta välipäivinä saatan käydä vain moikkaamassa Dannya ja nopeasti juoksuttamassa sitä. 

Palkkana käytän paineen poistoa ja rapsuttelua. Silloin tällöin myös herkkupaloja. Mikäli kyse on jonkin asian siedättämisestä, palkka on hyvin huomaamaton, eli lopetan silloin kun poni on paikallaan ja rento.