tiistai 12. toukokuuta 2015

Viimeiset harjoituskerrat.

Olen nyt muutaman kerran totuttanut Dannya satulaan. Olen juoksuttanut pyörötarhassa vapaana, heilutellut jalustimia ja pomppinut selkään. Roikkumaan tai istumaan en ole selkään mennyt sen jälkeen kun sieltä lensin alas. Eilen totuttelu meni jo ihan hyvin, poni ei suuresti reagoinut kosketteluun eikä siihen että pompin jalustimessa ihan kuin nousisin siitä selkään. Mietin jo, että kohta uskaltautuisin taas selkään roikkumaan jos joku muu taluttaisi ponia. Kuitenkin kerran Danny säikähti(ilmeisesti ihmistä), loikkasi eteenpäin ja hyppäsi pystyyn. Mitään ei sattunut kummallekaan, mutta luottamus taas vähän rapisi, eli en nyt heti tänään ole sittenkään nousemassa selkään. 

Aika alkaa loppua minun osalta tämän poniprojektin suhteen, koska ensi viikolla lähden Salon seudulta pois. Tärkeintä on, että Danny tuli ajo-opetettua. Se vetää kärryjä reippaasti ja mielellään ja saa minun puolestani lähteä kesälaitumelle mietiskelemään opittuja asioita. Totta kai toivon, että joku jatkaisi myös sen selkään nousuharjoittelua, kun se on nyt aloitettu ja Danny kehittyy nopeasti. Danny tulee aina vastaan tarhan portille, mikä jo eleenä kertoo siitä, että se mielellään lähtee puuhastelemaan. Kokonsa puolesta Dannysta "tulee isona" lasten poni, eli siksi olen paljon myös puuhastellut sen kanssa; käynyt kävelyllä maastossa, autotiellä, lammella ja kiipeillyt hiekkakuopilla.



maanantai 4. toukokuuta 2015

Päivä kuvina.

 Pyörötyöskentelyä.


 Monty Roberts sanoisi tätä hetkeä join-upiksi.

Kärryt mukaan kentältä talliin..






Pellolla suora takaisin päin tallille on loivaa ylämäkeä, jossa on hyvä harjoitella ravia.



Tässä kohtaa yleensä annan ponille leivän suuhun, jotta se malttaa olla paikallaan.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Uusia haasteita.

Kärryjen kanssa sujuu jo hyvin. Toistaiseksi olemme menneet vain pellolla, mutta mikäli joku päivä saadaan joku heppakaveri seuraksi olisi tarkoitus lähteä rauhallisille metsäteille ajamaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun pelto kynnetään tarvitsee siirtyä muualle harjoittelemaan.

Päätin sitten siirtyä kohti uusia haasteita ja tutustuttaa ponin satulaan. Satulan sain ihan nätisti selkään ja Danny hyväksyi sen heti. Aika paljon se sitä nuuhki, koska siinä on toisen ponin hajuja, mutta muuten se ei reagoinut minkäänlaisilla loikilla tai pukeilla. Kävelytin/juoksutin Dannya pyörössä satula selässä ja sen jälkeen siirryin kentälle. 
Ensimmäisen kerran pääsin selkään ihan nätisti. Syötin jopa leipää sille samalla kun istuin sen selässä. (Mari piti riimunnarusta kiinni.)  Mutta sitten kun piti ottaa askel eteenpäin, ilman mitään varoitusmerkkiä, Danny lähti loikkimaan laukkahyppyjä eteenpäin kunnes minä lensin maahan. Tämän jälkeen en enää päässyt selkään, vaan aina kun yritin Danny lähti laukkahyppyjä eteenpäin ja minä sain monta mustelmaa.. Selkään nousu siedätys piti aloittaa alusta. Menin penkille seisomaan, jolloin olin ponia korkeammalla, ja palkitsin leipäpalalla kun Danny uskalsi tulla viereen. Välillä hypin sen vieressä tasajalkaaa, ja palkitsin siitä, ettei se pyrkinyt kauemmas. Sen jälkeen heiluttelimme jalustimia. Ensin Mari, ja sen jälkeen Mari laittoi jalan jalustimeen ja "pomppi" siinä niin että siihen tuli hieman painoa ja poni sai palkinnon kun ei lähtenyt karkuun. Sen jälkeen minä tein saman.  Danny selkeästi yhdisti minut selkään nousuun, eikä antanut minun laittaaa jalkaa jalustimeen yhtä nopeasti. Lopetimme siihen, että sain ponkaista itseni jalustimeen, jonka jälkeen tulin heti alas. 


Totuttelua satulaan pyörötarhassa.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Yksin ihan itse.

Tänään melkein halkesin ylpeydestä kun otimme taas Dannyn kanssa yhden suuren askeleen eteenpäin. Laitoin Dannyn alusta loppuun itse. Poni oli ketjuissa kiinni molemmilta puolilta käytävällä ja valjastin sen siinä normaalisti. Tällä kertaa olin kuitenkin ottanut kärryt jo talliin ja kiinnitin ne silloin kun se seisoi kiinni ketjuissa. Hetken jo ajattelin että tartutan oman jännitykseni Dannyyn kun kiinnitin aisan ensin yhdeltä puolelta ja kuvittelin kaikenlaista mitä voi tapahtua ennen kuin saan toisenkin puolen aisan kiinni. Kaikki sujui mallikkaasti. Lyhyen matkan tallista pellolle talutin, mutta pelolla kiipesin kärryille ja ajoin sen kanssa yksin ympäri. Danny kulki reippaasti korvat hörössä ja kuunnellen koko matkan. Otimme pätkän ravia ja pysähdyksen. 

Oikeastaan ainoa selkeä ongelma mikä Dannylla on, on suitsien laitto. Poni on pakko laittaa karsinaan niitä laittaessa, koska se peruuttaa niin pitkälle kuin kykenee ennen kuin avaa suunsa. Yleisesti kaiken päähän laitettavan suhteen reaktio on sama. Välillä on hankala pyydystää Danny kun se on pudottanut riimunsa tarhaan. Muuten se toimii kuin ajatus, seuraisi ilman naruakin pitkin pihaa.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Painoa kärryille.

Viime viikolla turhauduin siitä, että aika loppuu kesken ja projekti jää vajaaksi. Nyt olemmekin ajaneet neljä kertaa peräkkäisinä päivinä niin että kärryillä on painoa. Minä siirryin taluttajan roolista ohjiin ja Mari narun päähän tarvittaessa suunnan näyttäjäksi. Kentällä ajo sujuu jo hyvin, pysähdykset helposti ja muutama askel raviakin koitettiin. Eilen siirryimme kentältä pellolle ja ajoin sen ympäri ilman taluttajaa(Mari kuitenkin käveli vieressä). Viimeisen suoran lopussa tuli muutama loikka sivulle ja poni oli hetken sen oloinen että loikkaa ojan yli kavereiden luo, mutta siinä vaiheessa Mari auttoin ponin takaisin oikeaan suuntaan ja päästiin taas yhteisymmärrykseen suunnasta ja vauhdista. Kääntyessä/suoristaessa ponilla on melko kiemuraiset urat suuntaan ja toiseen mutta sen se saa vielä tässä vaiheessa anteeksi, apujen tarkkuus tulee oppiin sitten myöhemmin. Oletettavissa on, että tulevaisuudessa rasituksen kasvaessa Danny alkaa jonkun verran protestoimaan. Tähän asti se on ollut superkiltisti ja olen ollut erittäin innoissani Dannyn nopeasta oppimiskyvystä. 





21.4. Kentällä


22.4. Pellolla
Pahoitteen laatua, ei ollut muuta kuin puhelimen kamera mukana.
Kannattaa katsoa ilman ääniä, tuuli ja koirat pitävät taustamelua.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Puuhastelua ja muuta.

Koulutus edistyy valitettavan hitaasti, koska usein olen tallilla niin, ettei tarpeeksi kokeneita ihmisiä ole auttamassa ja toistaiseksi yksin en voi ponia ajaa. Ratsukoulutuksen voi siis unohtaa, koska kesäkuussa ponit menevät laitumelle ja tarkoitus olisi olla "valmis" ennen sitä. Lisäksi tämä  blogi koki pienen muutoksen kun siirsin sen toiselta tarjoajalta bloggeriin, minkä takia näyttää että kaikki tekstit olisi kirjoitettu vasta tänään.

Keskiviikkona oli kärryt perässä toisen kerran. Tällä kertaa minä olin ainoa taluttaja ja Mari ohjissa. Edelleen menimme vain käyntiä ja muutaman pysähdyksen. Ajo sujui hyvin ja sunnuntaina ajamme toisen kerran tälle viikolle. 

Vaikka en pystyisi ajamaan, puuhastelen ponin kanssa kaikkea muuta. Noin 3-5 kertaa viikossa teemme erilaisia harjoituksia maasta käsin joko pyöröaitauksessa vapaana tai narun päässä. Eniten treenaan ponin reaktionopeutta. Pysähdykset, käännökset ja ravisiirtymät tulisi tapahtua lähes samalla sekunnilla kuin minä teen ne edellä. Tällä viikolla olemme myös käyneet pellolla ja maastossa pidemmillä juoksu/kävelylenkeillä. 

Vain mielikuvitus  on rajana mitä ponille voi opettaa. Leipä paloilla olen opettanut Dannyn nostamaan jalkaa merkistä. Lisäksi olen opettanut sitä astumaan ristiin "pohkeenväistöä", mutta se ei vielä suju ihan täydellisesti. 


Ensimmäistä kertaa oikeasti ajamassa.

10.4.2015

Vihdoin koitti se suuri päivä, kun Danny sai kärryt peräänsä. Meitä oli kaksi taluttajaa, Mari ohjissa ja kenttä tyhjä muista ratsukoista. Laitoimme ponille shekkisuitset ja potkuremmin, kaiken varalta. Kärryinä on hevosten hiittikärryt. Ne ovat melko korkeat pikku ponille, mikä on vain positiivista, koska siten se ei potkaistessaan/pukittaessa saa jalkaansa helposti aisan yli. Danny otti kaiken käsittelyn hyvin rennosti, eikä kärryt perässä kävely ollut kovinkaan jännittävää sen mielestä. Vain päätä se hieman heitteli, mutta se johtui todennäköisesti shekkisuitsista, jotka tuntuvat suussa erilaiselta.  Vauhtia olisi saanut olla enemmän, käynti oli ennemminkin hiippailua. Danny helposti tunkee taluttajaa päin, jolloin huiskaisen liinaa ilmassa, jotta se kävelee suoraa eteenpäin eikä seuraa minua, kun tahallani jättäydyn kauemmas sivulle/taakse.



(Videoa on leikattu ja osittain nopeutettu.)